Tuulentytöt Expedition 2017

Tuulentyttöjen retkiblogi

Tuulentyttöjen blogissa kerrotaan retkikunnan valmistautumisesta jäätikön ylitykseen ja lyhyitä päivityksiä Grönlannista luvassa myös matkan aikana. Tervetuloa mukaan seikkailuumme!
25.4.2017

Kun neljästä tuli kolme

Kirjaudu järjestelmään

Kommentoidaksesi artikkelia kirjaudu ensin sisään!

Käyttäjätunnus (sähköpostisi?):
Salasana:

 

Jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy!

Salasana unohtunut?

Rekisteröidy blogin seuraajaksi

Rekisteröitymällä blogin seuraajaksi saat mahdollisuuden kommentoida blogin artikkeleita. Kommentin yhteydessä ei näytetä seuraajan sähköpostia, pelkästään nimi tai nimimerkki. Sähköpostin on kuitenkin oletava toimiva, sillä rekisteröityminen tapahtuu sähköpostin välityksellä. Sähköpostiasi ei käytetä suoramarkkinointi tms. tarkoituksiin.

Nimi tai nimimerkki: Sähköposti:
Salasana:
Salasanan varmistus:

 

Lisää kommentti artikkeliin

 

Resetoi salasana

Jos olet unohtanut blogin käyttäjätunnuksen salasanan, voit resetoida sen täällä. Rekisteröinnissä käyttämääsi sähköpostiin lähetetään resetointiohjeet.

Sähköposti:

 

Kuten jo käynytkin selväksi, jäätikön ylityksen valmisteluprosessi vie aikaa ja vaatii pienessä retkikunnassa jokaiselta sitoutumista ja paljon työtä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Kyseessä on kuitenkin iso ajallinen ja rahallinenkin panostus, vaatien myös fyysistä ja henkistä valmistautumista. Lähtökohtamme alunalkaen oli siis suunnitella ja toteuttaa reissu kokonaisuudessaan täysin omatoimisesti. Valmistautumisemme tueksi haastattelimme kokeneita arktisia retkeilijöitä ja saimme hyviä neuvoja ja vinkkejä. Pienen arktisen hiihtoyhteisön keskuudessa onkin hienoa, että vinkkejä ja apua saa aina kysyessä, ja tietoa jaetaan avoimesti keskenään. Valmistautumisessa hyödynsimme hyvin jokaisen retkikuntalaisen omia vahvuuksia ja erityisosaamisia. Osaaminen yhdistettiin ja perusoletuksena oli alunalkaenkin, että kukaan ei kulje porukassa "salamatkustajana" vaan jokainen hallitsee riittävässä määrin jäätikön ylitykseen tarvittavan tiedon ja taidon osa-alueet niin, että voimme jäätiköllä vaihtaa lennossa telttapareja ja tehtäväjakoja, ja jokainen pystyisi toimimaan itsenäisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Osaavan porukan kesken ja hyvässä yhteishengessä onkin ollut suuri ilo valmistautua yhdessä reissuun tietäen, että homma toimii tarvittaessa myös kovan paineen alla. Kaikki ei välttämättä kuitenkaan mene aina kuin Strömsössä. Aina on olemassa myös mahdollisuus, että ennen lähtöä tapahtuu jotain ennalta odottamatonta, jotain mikä esim. perhesyistä, terveydellisistä syistä tms. estää jonkun retkikuntalaisen lähdön jäätikölle. Itse jouduin tekemän lähdön jo lähestyessä vaikean päätöksen jättäytyä pois hiihdosta terveydellisistä syistä. Retkikunta toimii ja liikkuu aina kokonaisuutena, ja tarpeen tullen on myös osattava tehdä oikea päätös retkikunnan hyväksi. Ainahan voi jäätiköllä tapahtua sairastumisia, loukkaantumisia tms., mikä voi johtaa pahimmassa tapauksessa yhden henkilön tai koko retkikunnankin evakuoimiseen. Mutta joidenkin fyysisten oireiden ilmaantuessa voimakkaana jo ennen lähtöä ei voi eikä ole järkevää riskeerata omaa ja koko retkikunnan etenemistä kokeilemalla, mitenköhän käy ja josko homma kuitenkin pelittäisi, hyvällä tuurilla. Yhden jäädessä pois pakka menee osin aina uusiksi, tilanteeseen on sopeuduttava nopeasti, rattaiden pyörittävä ja valmisteluiden jatkuttava edelleen normisti. Kahden telttakunnan sijaan retkikunta sulloutuukin yhteen telttaan, yksi keitinlaatikko jää pois, bensamäärä muuttuu, kokkailuun ja vedensulatukseen varataan suuremmat kattilat, yhteisten iltaruokien annoskoot pyritään muuttamaan, retkikunnan yhteisten varusteiden määrää muutetaan, viranomaistahoille ym. viestitään muutoksesta jne jne. Etukäteen tehdyt kattavat varuste-excelit ovat tässä kohtaa iso apu. Rahdin suhteenkaan meillä ei tullut ongelmia, koska olimme etukäteisrahtikollien sijaan päättäneet viedä retkikunnan kaikki varusteet mukana lennoillamme. Koska pienessä retkikunnassa on alunalkaen jo jaettu tekemistä jokaiselle osa-alueittain ja Murphyn lain mukaan lopussa pakkaa jokaiselle aina kuitenkin tulemaan kiirus, oli tilanteen salliessa itselle päivänselvää jatkaa valmisteluissa loppumetreille asti, jotta retkikunta saadaan suunnitellusti jäätikölle. Kangerlussuaqissa me kaikki neljä askartelimmekin yhdessä vielä lähtöä edeltävän päivän, tehden vielä viimeisiä hienosäätöjä retkikunnan varusteisiin. Kun on alusta alkaen osana Tuulentyttöjä läpikäynyt koko retkikuntaprosessin yhteisine iloineen ja odotuksineen, ja eritoten viimeisenä vuotena panostanut valmistautumiseen myös henkilökohtaisella puolella, on reissun peruuntuminen poisjäävän osalta aina takaisku ja pettymys. Lyhyesti sanottuna: syö kyllä naista. Vaikka asiaan olikin ehtinyt muuten asennoitua, oli kaverien saattaminen lähtökuoppiin jäätikön reunalle sellainen tilanne, missä hyvän reissun toivotusten lomassa pyrki väkisinkin jostain hieman kosteutta silmäkulmaan. Yhdestä terveydellisestä koettelemuksesta aiemmin jo selvittyä muodostui lopulliseksi niitiksi tällä Tuulentytöllä kantakalvon tulehdus, jonka kanssa pärjää normiarjessa, mutta ei hiihdä putkeen 4 viikkoa ja 600 km yli jäätikön. Oman reissun jatkuessa vielä turistina Länsi-Grönlannissa onkin mäkisiä lähimaastoja tallatessa kantapää nyt jo kipeä joka askeleella. Aamun ensimmäiset askeleet otetaan kovasta kivusta johtuen ontuen, mutta hetken kuluttua jalka onneksi vetreytyy ja kipu laantuu sallien kävelyn. Vaikka jäätikön ylitys vielä onkin vaiheessaan, siintää uudet yhteiset kujeet jo porukkamme mielessä. Tuulentytöt reissaakin ensi talvena taas täydellä kokoonpanolla, tosin vaihteeksi paljon pienemmän mittakaavan reissulla. Sillä välin: Haukatkoon kaverien monot ja sukset kepeästi yli jäätikön! 4. Tuulentyttö Tea
Gegwen iisiWeb