Kiitoksia

Perjantaina 27.3. tulimme keväisen päivän myötä Saariselälle. Varusteet ja hiihtäjät on nyt huollettu ja lähdemme sunnuntaina kohti kotia.
Hiihtomatkaa kertyi 54 pv aikana 802 km. Vähän jäi vielä hiihdettävää, mutta ehkä ensi vuonna… .

Kiitoksia teille matkan aikana meitä auttaneille ja jotka mahdollistivat hankalissa paikoissa reissun etenemisen. On hienoa taas todeta että pyytämättä on apuja tullut, on peukutettu ja kannustettu sekä iloisin mielin otettu hiihtäjät vastaan.

Imatralle kiitokset kyydistä, majoituksesta ja reittisuunnitelmasta Latelle ja Raijalle, Jyrkille ja Askolle.
Kolin suunnalla Arton mainiot ahkiot pelastivat matkanteon.
Puolangalle suurkiitos Annulle ja Terholle märkien matkalaisten hoivasta sekä Kemijärven Eskolle ja
Tapionniemen Marjatalle ja Teuvolle majoituksesta sekä ladun avauksesta.
Venla ja Antti kiitokset mukavasta illasta. Saimme myös matkalla paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja paikallistuntemuksen omaavilta ihmisiltä.
Kiitoksia teille meitä seuranneille kommenteista, sähköposteista ja viesteistä, ne antoivat pontta hiihtoon.

Kiitoksia teille, jotka olitte taustalla tukijoina: Asgard Guitars, Asu-ahkiot, Danx, Devold, Gegwen getaways, Partioaitta, Ursuit ja Vaiko, Heikki Karinen, Riina, Milla ja Tanja sekä Jari L.

Erityiskiitokset Huoltotiimille Ari & Ismo, jotka huolehtivat viestinnästä ja huollosta ja monista käytännön asioista matkan aikana sekä vanhemmillemme ja lapsille perheineen.

Täällä on tänään ollut todella kylmä lumimyrskyinen ja arktinen ilma, joka vie ajatukset tästä eteenpäin aukeavalle Tunturilapille tuulineen.
Suomen pohjoisin osa on aluetta, joka jäi tällä kertaa kokematta ja jonka tuulet ovat Grönlannistakin tuttuja. Meillä täällä Suomessa on erinomainen paikka tutustua Arktiseen elämään Pietarsaaressa Nanoq
museossa, josta lisää alla.

Arktista asiaa Suomesta

Olemme molemmat innokkaita retkeilijöitä, myös arktisen alueen kulkijoita. Taustalla on vaelluksia Huippuvuorilla, Grönlannissa ja Pohjoismaiden alueella. Pisin ja mieleenpainuvin retkemme on Tuulentyttöjen retkikunnan keväällä 2017 tekemä reilun viiden viikon vaellus yli pohjoisen palonpuoliskon ainoan mannerjäätikön http://www.elamankipina.com/tuulentytot.

Arktinen maailma ja siellä elävien inuiittien alkuperäiskansa ja heidän pyyntikulttuurinsa on meidän kaikkien tavoitettavissa Pietarsaaressa, Nanoqin arktisessa museossa http://www.nanoq.fi/. Nanoq on inuiittien kieltä ja tarkoittaa jääkarhua, joka myös ottaa vastaan museon vierailijat. Tarinoita, elämää ja erilaista esineistöä, rakennuksia ja arktisen alueen taidetta on esillä kauniilla kallioisella männikkökankaalla sijaitsevalla museoalueella. Siellä on myös historiallisten ja nykypäivän arktisten ja antarktisten retkikuntien ja tutkimusmatkailijoiden varusteita, tarinoiden ympäröimänä. Rohkeita, uhkarohkeita, uskomattomia tarinoita selviytymisestä, mutta myös traagisia epäonnistumisen hetkiä ja retkiä.

Nanoqin perustaja, naparetkeilijä Pentti Kronqvist, on luonut museoon ainutlaatuisen hengen ja kunnioituksen arktisia kansoja kohtaan. Grönlannissa usein vierailleena, inuiittiystäviensä kanssa eläneenä, on Kronqvistilla tarinoita kansan arjesta ja juhlasta. Hän opastaa ja kertoo asioita, joita ei voi muualta kuulla. Museon kirjastossa on todella laaja valikoima napa-alueita koskevaa ja muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Nanoqissa on kesäisin myös erilaisia erikoisnäyttelyitä.

Nanoqin hengessä siellä kokoontuu myös vuonna 1983 perustetun Suomen Arktinen Klubi ry:n www.arktinenklubi.fi väki viettämään vuosikokousta mielenkiintoisten ja jännittävien retkitarinoiden kera. Viikonlopun aikana vuosikokouksen lomassa vaihdetaan reissukuulumiset ja illanistujaisissa pohditaan tehtyjä reissuja ja suunnitellaan uusia. Suomen arktisten retkeilijöiden ja tutkimusmatkailijoiden kokemukset ovat myös tärkeitä tiedonlähteitä muille talvisessa luonnossa kulkijoille ja heidän kokemuksiinsa perustuvat teokset mielenkiintoista luettavaa. Kirjasto onkin ahkerassa käytössä kokoontumisten yhteydessä.  Myös meidän pieni Tuulentyttöjen Suomineito 2020 retkikunta on taas kerran hyödyntänyt sekä kokouksen väkeä että Pentin kirjaston aarteita reissusuunnitelmissa.