Tuulentyttöjen blogissa kerrotaan retkikunnan valmistautumisesta jäätikön ylitykseen ja lyhyitä päivityksiä Grönlannista luvassa myös matkan aikana. Tervetuloa mukaan seikkailuumme!

Qaanaaq 2014 ML ”Jäätikön ylittäminen on hankalaa, sillä sitä peittäneeseen pehmeään lumeen upposivat rekien jalakset syvälle. Tätä ajatellen olimmekin varanneet Neqestä mukaamme kämmenen levyisiä ja reen jalasten paksuisia mursunnahkaisia viilekkeitä, jotka nyt kiinnitimme jalasten alle. Petrokeittimiemme avulla sulatimme lunta ja valelimme lumen sekaista vettä nahkaviilekkeiden pintaan, johon annoimme sen jäätyä. Meiltä meni kaksikymmentäneljä kallisarvoista tuntia tähän puuhaan, mutta kun työ oli tehty, olivat myös reet niin keveät vetää kuin lastenvaunut ikään. Tällaisten nahkajalasten avulla voidaan höytälumessa kuljettaa hyvinkin suuria kuormia.” Nuoruuteni Grönlannissa, Peter Freuchen 1958. WSOY

Kuljetuskalusto Tuossa yllä Peterillä oli hiukan erilaiset varusteet kuin Tuulentytöillä ja muilla jäätiköllä nykyään liikkuvilla. Meillä ei ole koiriakaan mukana, vaan kaikki vedetään itse. Koirahan olisi kyllä mukava siitä, että sen voisi huonona hetkenä syödä, niin kuin tarinan mukaan ennen tehtiin. Koiria otettiin mukaan sen verran, että vetivät kuorman ja kun kuorma keveni, niin sitä mukaan popsittiin piski eli ruoka kulki omilla jaloilla. No, meidän kuorma taitaa tällä reissulla olla naisvetoinen ja eväät kulkee perässä. Kaikilla on perässä kaksi ahkiota. Laskelmien mukaan varusteita, ruokaa, polttoainetta ja muuta sälää on sen verran että 85 kg jaettuna kahteen ahkioon on jokaisen saatava liikkeelle. Pulkat ovat muutaman kympin aihioita, johon on rakenneltu peitteet, vetonarut ja muut rensselit. Muutama koeompelu oli kyllä tehtävä, ennekuin saatiin toimiva ja kestävä kalusto. Ensimmäinen versio oli muuten hyvä, mutta kangas oli liian ohutta ja repesi pakkasella. Toiseen tehtiin kiinteä kangas vannenauhalla ja popniiteillä ahkioon kiinnittäen. Se on todella hyvin toimiva, mutta kestääkö niitit vääntöliikettä tuulen kovaksi pieksämällä jäätiköllä? Yhdistettiin edelliset eli ensimmäinen versio paksummalla, vedenestokäsitellyllä Cordura – kankaalla ja metriset muoviputkenpätkät, jolla voi kiertää kankaan tiukasti kiinni. Ahkioihin kiinnitetyt pikalukolliset remmit on pujotettu lenkeistä kiinnittämään peite. Paketti ei pääse karkuun, vaikka pulkka kierähtäisi ympäri. Jätimme ahkioista kotiin jäykät vetoaisat ja lähdimme vetovaljailla ja köysiköysivedolla liikkeelle. Alamäessä viritetään takimmaiseen pulkkaan jarrunaru, ettei kalusto ohita vetäjää. Telttakassiksi jokaiselle tehtiin lentoyhtiön antamilla mitoilla samasta kankaasta lento-/telttakassi.

Suksina retkikunnalla on teräskanttiset ns tunturisukset ja niihin sopivat monot. Kaikilla on samalla systeemillä toimivat siteet. Meillä on myös yksi kaikille sopiva varasuksi sekä varaside, varamonot ja itse koottu suksenkorjaussetti. Koska ahkiot ovat painavia ja edessä reilua ylämäkeä käytämme suksien pohjissa kokopitkiä 38 - 50 mm nousukarvoja eli skinejä. Ne eivät kevennä kuormaa, mutta pitävät hiihtäjän tukevasti lumessa lipsumatta ja kuluttamatta käsivoimia. Kun ylämäki loivenee ja taakka kevenee, voimme mukana olevalla mattopuukolla kaventaa skinejä, jolloin suksi on hiihdettävämpi.

Mukana ahkiossa kulkee reilut 2 kg erilaisia korjaus ja huoltovarusteita. Kokosimme kokemustemme pohjalta sellaisia, mitä arvelimme tarvitsevamme ja mitä on joskus reissussa tarvittu. Varavarusteena on kaksi bensapullon varapumppua kolmen käytössä olevan pumpun lisäksi sekä bensakeittimien ja pumppujen laajennettu huoltosetti. Nippusiteillä, rautalangalla, jesarilla ja liimalla pärjää yleensä aika pitkälle. On tietysti varusteita, joita ei voi korjata, mutta huolellisella käytöllä ja huollolla voimme ennakoida tätäkin asiaa. ML