Tuulentyttöjen retkiblogi
DYE-2 6.5.17 |
Kirjaudu järjestelmään
Kommentoidaksesi artikkelia kirjaudu ensin sisään!
Jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy!
Rekisteröidy blogin seuraajaksi
Rekisteröitymällä blogin seuraajaksi saat mahdollisuuden kommentoida blogin artikkeleita. Kommentin yhteydessä ei näytetä seuraajan sähköpostia, pelkästään nimi tai nimimerkki. Sähköpostin on kuitenkin oletava toimiva, sillä rekisteröityminen tapahtuu sähköpostin välityksellä. Sähköpostiasi ei käytetä suoramarkkinointi tms. tarkoituksiin.
Nimi tai nimimerkki: Sähköposti:Salasana:
Salasanan varmistus:
Lisää kommentti artikkeliin
Yhteensä 3 kommenttia
Blogin seuraaja PetriK kommentoi 8.5.2017 klo 11:50
Mukava nähdä ja lukea, että "juna" puksuttaa eteenpäin. Kuntarajakin lienee ylitetty Queqqatasta Semersooqiin. DYE-2 nähty ja koettu! Jotain muutakin kuin lunta ja taivasta vaihteeksi. Alamäkiosuus alkaa vai huomaako siellä korkeuseroja? Ahkiot kevenee ja sukset alkaa niellä kilometrejä. Kireitä köysiä ja tsemppiä arktiselle seikkailulle! T PetriK (terveiset Eerolta ja Jussilta)
Blogin seuraaja Ellu V kommentoi 8.5.2017 klo 19:19
On mielenkiintoista ja kieltämättä jännittävääkin seurata etenemistänne. Tällainen äärioloissa luonnon ja säätilojen ehdoilla tapahtuva toiminta ja tasapainon hakeminen ennakointeineen, valmistautumisineen ja tuulten nuuskimisineen retken aikana tekee matkasta suorastaan juhlallisen, suuria tunteita herättävän. Retkielämä jäätiköllä saattaa tietysti teistä tuntua hyvinkin arkiselta, kun tietyt rutiinit toistuvat päivittäin. Nauttikaa viilettämisestä, jos maasto muuttuu nyt kevyemmin edettäväksi! Kai jyrkissä alamäissa omat haasteensa on, kun ahkiot liukuvat perässä. En ole käsittänyt, kuinka jarrunaru toimii, mutta teillä se joka tapauksessa toimii ja jos ei niin se pannaan toimimaan. Ihailen teitä jäätikön ihmeellisiä naisia!! Tsemppiä!
Blogin seuraaja Mari Z kommentoi 8.5.2017 klo 22:04
Terveiset täältä koleasta ja raesateen peittämästä Kanta-Hämeestä! Emme mekään voida kehua keväisillä keleillä ja kevätkukkaloistolla. Sini- ja valkovuokot ovat ihan supussa kylmästä kankeana. Mutta Birgitan polulla Lempäälässä näin jo näsiän kukkivan. Josko tämä tästä kohta kesäksi muuttuisi?! Pitäkäähän herkut piilossa ja katseet valppaina lähestyessänne itärannikkoa. Nyt ei saa ote herpaantua! Jaana, yhteisiä työvuoroja odotellen, voimahali kaikille, Mari