Kotimaan matkailua

Kiitoksia kannustavista posteista! Odottelemme edelleen lunta ja lähdemme lumirajalta hiihtämään pohjoista kohti 1.-7.2. Koitamme päivitellä tätä tarinaa muutaman päivän välein. Tässä aluksi vähän historiaa, eli miten päädyimme juuri tähän reissuun.

Toukokuussa 2017 lähdimme Grönlannin ylityksen jälkeen lentäen Reykjavikista kohti Vantaata. Koneen noustua käsiin osui matkailulehti ja seuraava kohde oli siinä – Alaska! No sitä karttojen kanssa pureksittuamme totesimme, ettei se ole meidän juttu. Kallista, omat vaaransa ja olosuhteensa, ei Tuulentyttöjen reissu.

Päätimmekin suunnata seuraavan retken taas Grönlantiin, nyt leijahiihdon merkeissä. Niinpä lähdimme Tampereelle Tapio Hinkkasen leijahiihtokurssille, tunnetusti hyvään oppiin. Talven harjoitukset leijan kanssa olivat toisinaan tuulen odottelua ja toisinaan omissa harjoituksissa mentiin lujaa kohti rantapuskia. Ymmärsimme ajoissa, että emme mitenkään saa sellaista leijailutaitoa, jolla voisimme lähteä jonnekin, missä ei ole mitään eikä ketään.

Ilmaan heitettiin hiihto Suomineitomme huomassa ja tässä nyt ollaan, lähtökuopissa. Reilun vuoden suunnittelua, karttoja, varusteita, ruokien kuivatusta, pitkiä puheluita, tekstareita ja tehokkaita tapaamisia. Nyt hommat alkavat olla siinä reilassa, että voimme alkaa keskittyä tavaramäärän pakkaamiseen ahkioihin.

Olemme seuranneet säätiloja ja lumen puuttuessa suunnitelmissa oli kuskata ahkiota kanoottikärryillä alkumatka. Järjen pilkahdus pelasti meidät siltä rääkiltä, tämähän on meidän hiihtoretki ja silloin kun on lunta niin hiihdetään. Näillä näkymin voimme siirtää lähtöä viikolla lunta odotellessa ja aloittaa sen jälkeen reissu silloiselta lumirajalta. Matka vähän lyhenee, jos näin käy, mutta kyllä meille reilu tuhatkin kilometriä ihan hyvin riittää!

TT