Umpihankea ja kelkkauraa
Kiitos teille kaikille kannustuksesta ja muista kommenteista reissuumme liittyen. On mukava lukea niitä telttailun iltahämärissä. Olemme kohdanneet tähän mennessä useita aiheesta kiinnostuneita ja ehkä myös hiukan ihmettelyä talvisessa luonnossa selviytymisestä. Matkan varrelta on tullut uusia ystäviä: majoitusta ja apua on tarjottu ja otettu vastaan, kelkkailijat peukuttavat ja pysähtyvät puheille, taksiautoilija on auttanut ym. Kiitokset teille kaikille!
Eilen saavuimme meidän suunniteltuun huoltopisteeseemme eli Pikku-Syötteelle, jossa vietämme tänään tiistaina 25.2. päivän leväten ja huoltaen kamoja.
Telttavapaapäivän jälkeen tarvoimme seitsemän kilometriä syvässä hangessa, kunnes lopulta tulimme kohtaan, jossa kelkkailija oli kääntynyt takaisin ja sitä uraa mekin jatkoimme. Oli reissun tähän mennessä rankin päivä, mutta eteenpäin sano mummo lumessa eli huumorilla jaksetaan. Käsittämättömän kauniit maisemat antavat energiaa ja välillä vain pysähdymme hiljaa ihmettelemään.
Eilen lähdimme kauniissa aamussa hiihtämään kohti Pikku-Syötettä. Kelkkauraa pääsee kyllä eteenpäin, mutta ei se mitään herkkua ole. Tasaiset suopätkät menevät mukavasti, mutta muuten on aika röykytystä. Ylämäet menee akkaenergialla, mutta jyrkät alamäet tuottavat tuskaa. Ei voi hiihtää, koska ison ahkion kanssa hyppyreissä voi katketa muutakin kuin huumori. Asensimme ahkioikin jarrunarut eli köysi, johon on solmittu isoja solmuja laitetaan etuosasta ahkion alle jarruttamaan menoa.
Nämä meidän laina-ahkiot ovat lieksalaisen Arto Suhosen ASu-ahkiot. Pituutta reilu 180 cm ja leveyttä 50 cm. Paino jakautuu pitkässä ahkiossa hyvin ja se kulkee painosta huolimatta aika kevyesti eikä umpisessakasn kovin syvällä. Ahkio on hyvä pakata kokonsa puolesta matalaksi, eikä se kaadu kovin pienestä kallistuksesta. Erittäin hyväkulkuinen ahkio pitkille reissuille. Me olemme välillä aika puskissa ja siellä luonnollisesti ei nopeat käännökset jäykillä aisoilla niin kevyesti mene, mutta niitä voi ennakoida vähän leveämmin kaarroksin. Tällä matkalla on tullut esiin muutama tärkeä asia ahkiosta: pakattavuus, ei liikaa remmejä ja lukkoja, koko ja kantavuus sekä leveät jalakset ja hyvin liukuva pohjamateriaali. Voimme suositella ASu-ahkiota ja voi olla, että emme otakaan enään korjattuja norjalaisia takaisin😊.
Nyt lähdemme kauppareissuun leipätankkausta hakemaan rinnebussilla.
Noiden esipuheiden jälkeen on (pakko) hyvillämielin todeta että vedelkää vain ASuja rauhassa loppuun asti, minä teen itselle uusia. Mukavaa että matka on alkanut joutumaan ja ylöspäin mennessä reissu todennäköisesti vain paranee. Itsellänikin alkaa poltella aikalailla, viime vuonna en päässyt kunnon reissulle kertaakaan. Hyvää matkaa!
En lakkaa ihmettelemästä taitojanne, vaikka olettekin retkeilyn ammattilaisia! Olette melkoisia mimmejä, kun hiihdätte umpihangessa ahkioita vetäen keskellä ei mitään. Varusteet pohdittuina ja punnittuina, kalorit laskettuina ja kuivamuona työstettynä. Leirin pystytys sujuu rutiinilla, eikä suunnistustaito petä. Katson talvisia maisemakuvia henkeä haukkoen – lumi alkaa olla eksoottinen elementti. Jatkukoon matka hyvissä merkeissä!
Olette kyllä aika mimmejä ! Tosi ptkälle ootte jo päässeet, eikun yhtä hienoa menoa loppumatkalle . Tsemppiä !😍
T. Eija ja Keke
Onneksi olette kuitenkin koko ajan ”ihmisten ilmoilla” eli tarvittaessa apuja on lähellä jos jokin särkyy. Valoisuuskin lisääntyy pikkuhiljaa.
Hienoa plikat! Nauttikaa täysin siemauksin. On tuossa ollut ”pientä” vastoinkäymistä, mutta ammattilaisen ottein selätetty. Nyt on lunta alla loppuun asti, turvallista, antoisaa matkaa!
Nykyiset Arton pulkat ovat ihan ykkös kamaa. Toki Artolla on uusi vieläkin isompi pulkka työnalla. Tuo 180*50 on hyvän kokoinen aina parin päivän reissusta noin 5 viikkoon asti. Kulkee hyvin ja kääntyy nätisti.