Moottorikelkka retkeily

Liikkuminen suksilla eteläisessä Suomessa on avannut meille uuden näkökulman lajiin. Lumitilanne tänä vuonna on oma lukunsa, mutta vaikka lunta olisi ollut 10 – 20 cm, se ei riitä tekemään hommasta mielekästä.
Ajattelimme matkata etelässä kelkkauria, latu-uria ja metsäautoteitä pitkin ehkä myös teiden reunoissa. Kelkkaurat kulkevat etelässä aika suurelta osin sähkölinjoilla suoraviivaisesti eli todella jyrkkiä mäkiä ylös alas – ei mitään asiaa niille meidän kalustolla.
Täällä pohjoisemmassa maanomistajuus ja asutuksen keskittyminen on antanut mahdollisuuden miettiä kelkkauria eri lailla. Ne kulkevat pitkät matkat soilla, kiertävät korkeimmat vaarat ja mahdollistavat myös muille kulkijoille niiden käytön. Olemme taas tyytyväisiä keskeisemmän Suomen reitin valintaan, koska se tekee matkastamme mielekkään juuri noiden pienempien korkeuserojen vuoksi.
Alla hieman lisää moottorikelkkailusta.

Meidän talvi mahdollistaa monimuotoisen liikkumisen luonnossa. Kaikki liikkumien ei ole jokaisen oikeuksiin kuuluvaa toimintaa. Näistä yksi näkyvimmistä ja kuuluvimmista on moottorikelkkailu, jonka liikennettä ohjataan sekä reiteille että urille. Kelkkailureitistöä Suomessa on yhteensä lähes 20 000 kilometriä. Urien varsilla on mukavia tauko- ja tulipaikkoja sekä muita palveluita.

Virallisia moottorikelkkareittejä on noin 3800 kilometriä. Ne ovat moottorikelkkaliikenteeseen tarkoitettuja, tieliikennelaissa määriteltyjä teitä, ja niiden käyttö on ilmaista.

Kunnilla ja Metsähallituksella on tuhansia kilometrejä epävirallisia maksullisia moottorikelkkauria, joilla ajamiseen Metsähallitus myy henkilökohtaisia uralupia. Uralla liikutaan maastoliikennelain puitteissa. Omassa kotikunnassa uralupa on maksuton.

Keuruun kaupungin ja Metsähallituksen yhteistyöllä avattiin viime vuonna ensimmäinen noin 60 hehtaarin kokeiluluonteinen vapaan kelkkailun alue Keuruun entisen varuskunnan harjoitusalueelle. Alue on tällä kaudella 120 hehtaaria ja sitä hoitaa Läntisen Keski-Suomen moottorikelkkailijat ry. Siellä on mahdollista harrastaa syvän lumen kelkkailua eli umpihankikelkkailua.  Päätös alueen jatkokäytöstä tehdään parin vuoden kokemusten perusteella. Eli sinne vaan testaamaan taitoja ja nauttimaan ajamisesta umpihangessa.

Pieni Tuulentyttöjen Suomineito 2020 retkikuntamme käyttää myös näitä kelkkailuun tarkoitettuja reittejä ja uria. Retkemme on niin pitkä, että umpihankihiihto on mahdotonta ja niinpä liikumme erilaisia uria ja latuja pitkin toivottavasti koko matkan ajan.

Riskejä kartoitettaessa kirjasimme turvallisuuteen vaikuttavia asioita ja miten ennakoimme mahdollisia vaaratilanteita sekä miten toimimme maastossa. Kelkkailijoiden kanssa kulkemisessa on omat vaaranpaikkansa. Nykyiset kelkat kulkevat pienemmällä metelillä kuin ennen ja luminen maasto häivyttää hyvin kaikki äänet ja vauhtikin on meillä hiukan eri tasolla. Tärkeimmäksi asiaksi tuli, miten teemme itsemme näkyviksi. Päätimme käyttää huomioliivejä ja varustaa retkikuntaa vilkkuvalla, polkupyöriin tarkoitetuilla valolla sekä tietysti liehuvilla Suomen lipuilla. On myös koko ajan oltava tarkkana ja valmiina poistumaan uralta. Toivottavasti kelkkailijatkin huomaavat meidät ja ovat tarkkana, vaikka liikkuminen ja ympäristö veisikin mukanaan.  

T: Marjo ja Jaana