Kolin muodostuminen
Koli on yksi kansallispuistoistamme sekä tunnetuin kansallismaisemiamme ja syntyhistorialtaan varsin mielenkiintoinen alue. Se kuului aikanaan samaan korkeaan vuorijonoon kuin Vuokatti ja Rukakin. Ne ovat muinaisen vuorijonon, Karelidien, jäänteitä.
Karelidit muodostuminen alkoi lähes 2000 miljoonaa (2 miljardia) vuotta sitten, kun alueella oleva mannerlaatta repeytyi ja lohkot alkoivat erkaantua toisistaan. Erkaantuvien lohkojen väliin syntyi meri, joka miljoonien vuosien kuluessa leveni vähitellen valtamereksi. Meren pohjaan kerrostui vuosimiljoonien aikana vuoristosta rapautuneesta ja jauhautuneesta aineksesta sedimenttikerroksia, jotka kivettyivät hitaasti sedimenttikiveksi.
Viimeinen suuri mullistus Karelidien muodostumisessa oli vuorenpoimutus. Ikivanha manner ja meren tuliperäinen saariketju törmäsivät toisiinsa noin 1900 miljoonaa vuotta sitten. Silloin mannerlaattojen repeämisestä oli kulunut reilut 100 miljoonaa vuotta. Sedimenttikerrokset hautautuivat syvälle maankuoreen ja työntyivät törmäyksessä poimuille ja toistensa päälle. Poimutuksessa syntyi Karelidien vuoristo, joka oli aikoinaan lähes Himalajan kokoinen.
Poimutusvaiheen jälkeen vuoristo alkoi rapautua, ylikulkeneet ja takaisin vetäytyneet useiden jääkausien jäätiköt tasoittivat vuoriston huiput. Rapautuminen ja jokien kiviaineskuljetus kuluttivat vuoristoa ja paljastivat maankuorta yhä syvemmältä ja syvemmältä. Lopulta vuoriston syvyydessä syntyneet kivet, kuten Kolin sedimenttikivestä muodostuneet kvartsiitit paljastuivat jälleen maanpinnalle. Kvartsiittikallio syntyi kuumassa ja kovan paineen alla vuoriston kilometrien syvyyteen hautautuneiden sedimenttikerrosten kiinteytyessä tiukasti yhteen.
Esiin tulleet kovat kvartsiittikalliot ovat kestäneet jääkausien kulutusta ja rapautumista ympäristöään paremmin. Kolilla on nyt pinnassa erittäin kova ja kestävä valkoinen ja lasimainen kvartsiittikallio, jossa on myös näkyvissä jälkiä tapahtuneesta vuorenpoimutuksesta.
Noin 11 000 vuotta sitten viimeisin mannerjäätikkö hioi Kolin kallioihin viimeisen silauksen. Jäätikkö jätti jälkeensä silokallioita ja pyöreitä muotoja. Monin paikoin kallioperä ei ole kuitenkaan maan pintaan paljastuneena, vaan sitä peittää mannerjäätikön murskaama, jauhama ja mukanaan kuljettama maa-aines, moreeni. Jääkauden jälkeen Kolin ympäristössä on ollut geologisesti rauhallisempaa, mutta mannerjäätikön aiheuttaman painautumisen takia Koli nousee edelleen noin viisi millimetriä vuodessa.
Vanhimmat Kolin kansallispuiston alueelta löydetyt ihmiselämän merkit ovat pyyntikuoppia, kivi-iskoksia ja ranta-asuinpaikkoja. Löydöt kertovat, että Kolilla on eletty metsästämällä ja keräilemällä jo kivikaudella 10 000 – 4000 vuotta sitten. Seuraavat ihmisjäljet ovat vasta 1600-luvulta. Ne osoittavat, että Kolilla on käyty metsästämässä ja kaskeamassa. Pysyvä asutus saapui nykyisen kansallispuiston alueelle vasta 1700-luvun puolivälissä.
T: Marjo ja Jaana
