Pientä mutkaa matkassa

Eilen lähdimme telttamajoituksesta hiihtämään Sotkuman kylän liepeiltä. Yö oli vesisateinen ja tuulinen. Tieltä ei voi poistua, koska pellot ovat kynnöksellä ja metsästä on lumi lähes lähtenyt ja ehkä hankalinta on se, että kaikki pienimmätkin ojat ovat täysin sulia. Eli yritimme tien laitaa, mutta kahdeksan kilometrin kohdalla Jaanan pulkan jalas meni rikki. Meidän kalusto on tarkoitettu lumille, ei lumettomille tienposkille. Hetken suunnittelun ja pohdiskelun jälkeen teimme päätöksen ja tilasimme taksin Kolille Vanhan Koulun Majataloon.

Aloimme etsiä korvaavaa kalustoa ja hälytimme kotijoukot valmiuteen. Parispulkat tulisivat torstai-iltana ja Fjellut lähtisivät huoltoon. Onneksi meidän ystäväpiiriin kuuluu myös ahkiontekijä Arto tuolta Pielisen toiselta puolelta. Vain viesti hänelle ja meillä on tänään laina-ahkiotpihassa! Kiitoksia Artolle!

Seuraava päätös oli helppo ja yksimielinen – enään ei hiihdetä, jos ei ole lunta. Talvi on nyt tällainen ja me siirrymme Vuokatti-Paltamo suuntaan ja etsimme sen jyrkähkön lumirajan.

Muuten meillä on mukavasti ja odotamme lumille siirtymistä. Odottelemme täällä kivassa majapaikassa huomista huoltoautoa ja vietämme lokoisaa lomaa, lomalla kun ollaan.

Reissun suunnitteluvaiheessa tutkimme myös itäisemmän reitin mahdollisuutta, mutta karttoja katsellessa totesimme maaston niin mäkiseksi, että valitsimme keskisemmän Suomen väylän. Kolin länsipuolella maisema tasoittuu ja raskaita painoja liikuteltaessa matka hiukan helpottuu.