Seikkailu jatkuu

Sunnuntaina 16.2 lähdimme kauniissa talvisessa kelissä hiihtämään Paljakan laskettelurinteiden vierestä kohti Puolankaa. Iltapäivällä alkoi lumisade, joka vaihtui vesisateeksi ennen leirin tekoa. Tuuli oli myrskyisä ja mietimme, miten ympäristön puut pysyvät pystyssä. Onneksi pysyivät ja saimme bensakeitinten loimussa kamppeet kuivateltua.

Koko yön satoi ja aamulla edelleen kun lähdimme liikkeelle. Tien reunan lumet olivat sulaneet ja tarvoimme tien penkoissa.

Seisoskelimme Puolangan kylän tuntumassa suunnittelemassa seuraavaa siirtoa, kun auto pysähtyi viereen ja paikallinen eräopas pariskunta hyppäsi autosta. Kyllä teidän nyt on päästävä saunaan, syömään ja kuivattelemaan varusteet sanoi Annu Väisänen. Terho Väisänen haki nopeasti pakettiauton, johon pakkauduimme ja ajoimme muutaman kilometrin heidän kotiinsa. Otimme mielellämme tarjouksen vastaan 😊 ja söimme, saunoimme sekä huolsimme kamat. Illalla kävimme tarinoimassa paikallisen Lions klubin kokouksessa reissustamme Grönlantiin ja tästä matkasta.

Aamusta meidät kyydittiin kelkkauran varteen ja lähdimme hiihtämään kohti Pikkusyötettä. Suurkiitos ja halaukset ystävillemme Annulle ja Terholle heidän lämpimästä huolenpidostaan. Näitä hienoja kohtaamisia ja yllättäviä käänteitä muistamme lämmöllä. On taas mukava jatkaa tästä eteenpäin.

Kelkkaura on keväisessä kunnossa, se kantaa hyvin, mutta välillä lapioimme vesipaikkoihin lunta sillaksi. Havaitsimme myös majavan tekoset ja pesän, mielestämme jonkin matkan päässä urasta oli myös kontio unilla. Iso kekomainen kumpare, jossa oli selvä pyöreä n. 25 cm hengitysaukko. Hiihdimme hiukan nopeammin pari kilometriä. Nyt leirissä ja kaikki hyvin!