Tuulentyttöjen blogissa kerrotaan retkikunnan valmistautumisesta jäätikön ylitykseen ja lyhyitä päivityksiä Grönlannista luvassa myös matkan aikana. Tervetuloa mukaan seikkailuumme!

Emme ole olleet yhdessä koko porukalla vaelluksella, vaikkakin kaikille on kertynyt monenlaista kokemusta erilaisten retkikuntien kanssa reissaamisesta. Niinpä maaliskuussa 2016 lähdimme hiihtämään Käsivarren mitan yhtä matkaa Enontekiön Tunturikeskus Galdotievasta Kilpisjärvelle. Kilometrejä matkalla kertyy 150 eli mono saa haukata aika mukavasti maastoa. Tarkoituksena oli tutustua retkikunnan jäseniin sekä itseemme juuri tämän retkikunnan jäseninä.

Pakkasimme varusteiksi suurin piirtein saman verran tavaraa ja painoa, kun tulevalle jäätikön ylitykselle oli suunnitteilla. Testasimme myös muutamia laitteita ja itse rakenneltuja virityksiä pulkkiin. Kaikki lähtivät suoraan työmaalta ja niin kuin yleensäkin valmistelut jäivät viimetippaan. Maastoon kuitenkin päästiin aikataulussa. Hiihtomatkan alkupuolella koimme vastoinkäymisiä sairastelun merkeissä, mutta muuten matka sujui etenemisen kannalta suunnitellusti. Kirjoittelimme nimiä kämppien kirjoihin ja jatkoimme reippain mielin telttamajoitukseen. Leirit pyrittiin tekemään avoimille alueille, joita reitin varrella oli kyllä riittävästi. Sattuipa meille pari kovan tuulen päivääkin, joista toisen vietimme teltassa asioita pohdiskellen. Harjoittelimme myös yhteistä rytmiä liikkumiseen ja rutiineja leirielämään. Köysivetoiset ahkiomme, joita jokaisella oli kaksi perässä, käyttäytyivät alkumatkasta huonosti menemällä alamäissä ohi ja kaartamalla eteen sillä seurauksella, että vauhdikkailta ja vaarallisilta kaatumistilanteilta ei täysin vältytty. Taltutimme vikuroivat kumppanimme jarrunarulla. Harjoittelimme myös jyrkkien ylämäkien nousua, koska kiipeäminen jäätikölle on etukäteistiedon mukaan toisinaan totista puurtamista. Vedimme pulkkia yksitellen ja välillä yhteistoimin ja saimme näin käsityksen esimerkiksi ahkion kiinnittämisestä järkevästi toisiinsa ja itseemme. Muita kulkijoita ei muutamien koiravaljakoiden ja yhden keskieurooppalaisen läskipyöräporukan lisäksi ollut. Karavaanimme herätti hilpeyttä ja hämmästystä ja saimme tulevalle reissulle mukavaa kannustusta. Hiihtelimme sopivia päivämatkoja tasaiseen n. 50+10 tahtiin. Eli 50 min hiihtoa ja 10–15 min taukoa. Matka taittui nopeammin kuin ajattelimme ja vietimme Termisjärven autiotuvalla pari yötä fiilistelemässä ja kuvailemassa. Viimeisen yön telttailimme suuren ja mahtavan Saanan kupeessa ja laskettelimme sieltä aamutuimaan hotelliaamiaiselle. Takana oli pari viikkoa yhteiseloa. Meillä oli kyyti sovittuna takaisin Galdotievalle. Kiitoksia teille Pasi ja Mika kyydistä, kannustuksesta ja hyvistä vinkeistä tulevalle reissulle. Saunaan ja syömään päästiin, kuten reissun jälkeen on tapana. Aamulla lähdimme kohti etelää jokainen omaan arkeensa useita oppeja ja tärkeitä kokemuksia rikkaampana. Kaikille tuli aika selväksi mitä pitää vielä erityisesti treenailla. Jollekin se oli selkeä osoitus että reisiin ja hauiksiin pitää saada jekkua lisää, kaikille varusteisiin ja tavaroiden välppäämiseen enemmän ajatusta ja ruokasuunnitteluun perehtymistä. Harjoitusreissu on ennen pitkää vaellusta ja myös jatkuvaa yhdessäoloa ajatellen erittäin tärkeä. Reissun aikana yhteiset tavoitteet ja motivaatiot kirkastuivat ja retkikunta Tuulentytöt muodostui.