Tuulentyttöjen retkiblogi

Tuulentyttöjen blogissa kerrotaan retkikunnan valmistautumisesta jäätikön ylitykseen ja lyhyitä päivityksiä Grönlannista luvassa myös matkan aikana. Tervetuloa mukaan seikkailuumme!

8.5.2017

DYE-2 6.5.17

Kirjaudu järjestelmään

Kommentoidaksesi artikkelia kirjaudu ensin sisään!

Jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy!

Salasana unohtunut?

Rekisteröidy blogin seuraajaksi

Rekisteröitymällä blogin seuraajaksi saat mahdollisuuden kommentoida blogin artikkeleita. Kommentin yhteydessä ei näytetä seuraajan sähköpostia, pelkästään nimi tai nimimerkki. Sähköpostin on kuitenkin oletava toimiva, sillä rekisteröityminen tapahtuu sähköpostin välityksellä. Sähköpostiasi ei käytetä suoramarkkinointi tms. tarkoituksiin.

Nimi tai nimimerkki: Sähköposti:
Salasana:
Salasanan varmistus:

Lisää kommentti artikkeliin

6.5.2017 Tänään sai kompassi levätä. Tutka-asema DYE-2 näkyi jo eilen illalla horisontissa ja tänään suuntasimme suoraa sitä kohti. Seitsemän tuntia kipusimme ylämäkeen ennenkuin saavutimme aseman. Asema oli valtava lumen ja jään valloittama laitos keskellä aavaa. Tutkimme paikkaa ulkoa ja sisältä. Sisään päästäkseen piti kontata seinässä olevasta luukusta. Konttorista löytyi vieraskirja, jossa oli tuttujakin nimiä. Poistuimme asemalta kiitoradaksi olettamamme alueen läpi. Kaukaisuudessa joku ajeli moottorikelkalla ympyrää, liekö tullut yksinäisyydestä hulluksi. Päiväretken ahkerointiaika 8 tuntia. https://en.wikipedia.org/wiki/DYE_Stations

Yhteensä 3 kommenttia

Blogin seuraaja PetriK kommentoi 8.5.2017 klo 11:50

Mukava nähdä ja lukea, että "juna" puksuttaa eteenpäin. Kuntarajakin lienee ylitetty Queqqatasta Semersooqiin. DYE-2 nähty ja koettu! Jotain muutakin kuin lunta ja taivasta vaihteeksi. Alamäkiosuus alkaa vai huomaako siellä korkeuseroja? Ahkiot kevenee ja sukset alkaa niellä kilometrejä. Kireitä köysiä ja tsemppiä arktiselle seikkailulle! T PetriK (terveiset Eerolta ja Jussilta)

Blogin seuraaja Ellu V kommentoi 8.5.2017 klo 19:19

On mielenkiintoista ja kieltämättä jännittävääkin seurata etenemistänne. Tällainen äärioloissa luonnon ja säätilojen ehdoilla tapahtuva toiminta ja tasapainon hakeminen ennakointeineen, valmistautumisineen ja tuulten nuuskimisineen retken aikana tekee matkasta suorastaan juhlallisen, suuria tunteita herättävän. Retkielämä jäätiköllä saattaa tietysti teistä tuntua hyvinkin arkiselta, kun tietyt rutiinit toistuvat päivittäin. Nauttikaa viilettämisestä, jos maasto muuttuu nyt kevyemmin edettäväksi! Kai jyrkissä alamäissa omat haasteensa on, kun ahkiot liukuvat perässä. En ole käsittänyt, kuinka jarrunaru toimii, mutta teillä se joka tapauksessa toimii ja jos ei niin se pannaan toimimaan. Ihailen teitä jäätikön ihmeellisiä naisia!! Tsemppiä!

Blogin seuraaja Mari Z kommentoi 8.5.2017 klo 22:04

Terveiset täältä koleasta ja raesateen peittämästä Kanta-Hämeestä! Emme mekään voida kehua keväisillä keleillä ja kevätkukkaloistolla. Sini- ja valkovuokot ovat ihan supussa kylmästä kankeana. Mutta Birgitan polulla Lempäälässä näin jo näsiän kukkivan. Josko tämä tästä kohta kesäksi muuttuisi?! Pitäkäähän herkut piilossa ja katseet valppaina lähestyessänne itärannikkoa. Nyt ei saa ote herpaantua! Jaana, yhteisiä työvuoroja odotellen, voimahali kaikille, Mari